Noviisi 2019 ratkennut!

13–17-vuotiaille suunnatun science fiction- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu Noviisi 2017:n tulokset ovat ratkenneet.

Seitsemättä kertaa järjestettyyn kilpailuun lähetettiin tällä kertaa 67 tekstiä yhtä monelta kirjoittajalta. Mukana oli jälleen useamman kirjoittajan yhteistyönä tekemiä novelleja, ja kirjoittajia jotka osallistuivat useammalla kuin yhdellä tekstillä.

Edellisen Noviisin 62 tekstin ja 46 kirjoittajan ennätys rikkoutui näin komeasti, vaikka loppumetreille asti vaikuttikin siltä, että tämänvuotisesta kisasta tulee hiljaisempi. Tänä vuonna mukana oli myös aiempaa enemmän opettajien myötävaikutuksella kisaan lähetettyjä tekstejä.

Noviisi on perinteisesti ollut tyttöjen dominoima kisa, ja poikia osanottajissa on yleensä vain muutama. Tänä vuonna 67 osanottajasta 14 oli poikia. Osasyy tähän saattaa olla opettajien myötävaikutuksessa, mutta vaikuttaa siltä, että aiempaa useampi poika on löytänyt kisan myös omatoimisesti

Kirjoittajien maantieteellinen jakauma sen sijaan oli tutun tasainen, ja kisaan lähetettiin tekstejä Lappia myöten. Pohjoisin osanottajista oli kotoisin Kiimingistä ja eteläisimmät pääkaupunkiseudulta. Harvinaista kyllä, pääkaupunkiseutu on joinakin vuosina ollut liki aliedustettuna, mutta tänä vuonna tekstejä tuli myös sieltä selvästi aiempaa enemmän.


Noviisin esiraati eli Katja Juusela, Pasi Karppanen, Leila Paananen, Kirsi Pylvänäinen ja Anniina Ouramaa valitsi tälläkin kertaa jatkoon kymmenen tekstiä. Näistä kisan tuomaristo, jonka muodostivat Noviisi 2017:ssa sijoittuneet kirjoittajat Pihla Tammisto ja Henrik Åkerberg sekä kirjailijat Katri Alatalo ja Hannu Rajaniemi valitsi voittajat.

Tuomaristo päätti nostaa rahapalkinnoille kuusi tekstiä, ja neljä muuta finaaliin päässyttä palkittiin kunniamaininnoin. Palkintopotti oli tänäkin vuonna 300 euroa. Ensimmäinen palkinto on 100 euroa, toinen 70 euroa ja kolmas 50 euroa.

Neljäs sija jaettiin kolmen tasaväkisen novellin kesken, ja kukin kirjoittajista saa 30 euroa. Lisäksi jokainen loppukilpailuun päässyt päätettiin palkita myös Suomen tieteiskirjoittajien julkaisemalla “Tuoretta verta” -kauhukirjoittajaoppaalla.

Kilpailun voittajaksi kohosi espoolainen Iisa Kotipelto novellillaan “Älä jätä minua koskaan”. Toiseksi sijoittui helsinkiläinen Melina Salmi novellillaan “Ruostuneet toiveet” sekä kolmanneksi kuopiolainen Vilma Moilanen novellillaan “Sinisten valssi”.

Neljännen sijan jakoi kolme tasaväkistä, keskenään hyvin erilaista tekstiä. Nämä olivat Sissi Lehtomaan “Ja silmieni sini tummeni”, Minna Ursinin “Kurottelevat kloonit” sekä Vilja Kärkkäisen “Tässä minä nyt olen”.

Tulokset:

1. sija
Iisa Kotipelto: Älä jätä minua koskaan (100 €)

2. sija:
Melina Salmi: Ruostuneet toiveet (70 €)

3. sija:
Vilma Moilanen: Sinisten valssi (50 €)

4. jaettu sija:

Vilja Kärkkäinen: Tässä minä nyt olen (30 €)
Sissi Lehtomaa: Ja silmieni sini tummeni (30 €)
Minna Ursin: Kurottelevat kloonit (30 €)

Kunniamaininta:

Emma Aalto: Adele
Lilja Koskela: Sulttaani
Elise Sankala: Tähtien aate
Alarik Vaskin: Sokea uhraus

Kilpailun voittanut Iisa Kotipellon teksti julkaistaan Turun Science Fiction Seuran Spin-lehdessä vuoden 2020 aikana.


Luonnehdintoja kisan sadosta

Finalistien taso oli tänäkin vuonna tuomaristolle positiivinen yllätys. Jokainen finalistinovelli oli tuomariston mukaan omalla tavallaan kiehtova, ja yhdessä tekstit antoivat läpileikkauksen siihen, millaisia teemoja tämän hetken yläaste- ja lukioikäiset pohtivat.

Tuomariston näkemyksen mukaan finalistinovellit painottuivat scifiin. Etenkin dystopia oli hyvin edustettuna, ja teksteissä paneuduttiin niin elämään katastrofien jälkeen kuin myös tekoälyyn sekä ajatukseen ihmisen korvaamisesta kuolemansa jälkeen. Myös viehättävää ja seikkailullisempaa fantasiaa löytyi, ja vaikka monessa finalistitekstissä käsiteltiin kuolemaa ja kärsimystä, mukaan mahtui myös huumoria.

Monilla kirjoittajalla oli omaperäisiä ideoita ja sanottavaa. Kielellinen puoli kangerteli tuomariston mukaan vielä monilla kirjoittajilla melkoisesti, mikä kuitenkin on seikka joka korjaantuu aikaa myöten. Paljon tärkeämmäksi tuomaristo nostikin sen, miten omaäänistä pohdintaa, ideoita ja potentiaalia novelleista löytyi.

Mitä kielen kehittymiseen tulee, lukemisen merkitystä ei voi tuomariston mukaan korostaa liikaa. Se suosittaakin kaikille nuorille kirjoittajille suomenkielisen kirjallisuuden lukemista ja kielen harjaannuttamista sen kautta. Tällä tavalla sellaiset yleiset kompastuskivet kuin virkerakenteet, lauseenvastikkeet, pilkutus ja niin edelleen parantuvat luonnostaan.

Kokonaisuutena kisan kärki olikin tänä vuonna varsin tasaväkinen, vaikka osa finalisteista nousikin tuomareiden arvioissa muita korkeammalle. Kaikki jatkoon päässeet voivat siis olla saavutukseensa tyytyväisiä.

Kun tarkastellaan kaikkia kisaan lähetettyjä tekstejä, näyttäytyvät genret tasaväkisempinä. Perinteisesti scifi on ollut Noviisissa vähemmistössä, sillä valtaosa teksteistä on ollut tavalla tai toisella fantasiaa. Puhdasta scifiä oli tälläkin kertaa vähemmän, mutta niin myös täysin puhdasta fantasiaa.

Esiraati kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka suorat Harry Potter -variaatiot puuttuivatkin tänä vuonna joukosta lähes kokonaan, olivat fantasian rakenteet monessa tekstissä kirjasarjalle paljon velkaa. Pottereista näyttääkin tulleen se malli, josta vaikutteet otetaan, siinä missä aiemmin vastaavassa roolissa oli Tolkienin luoma fantasiamaailma.  

Yleisin mukana ollut tarinatyyppi oli arkikuvaus, usein koulumaailmaan sijoittuva, johon hiipii mukaan spekulatiivinen elementti. Tämä on pelkästään luonnollista; vanha ohjenuorahan on, että kirjoittajan tulee kirjoittaa siitä mistä tietää. Moni teksti joka tapauksessa tavoitteli perusfantasian sijasta enemmänkin kauhutunnelmaa.

Varsinaista kotielämän kuvausta oli teksteissä kuitenkin äärimmäisen vähän, ja esimerkiksi vanhemmat tai muu perhe loistivat monessa novellissa poissaolollaan. Positiivista kyllä, myös erilaisia kiusaamisen kuvauksia oli tänä vuonna vähemmän kuin joinakin aiempina vuosina.

Myös ihastuminen ja rakastuminen oli melko suosittu aihe, mutta harva näistä teksteistä selvisi jatkoon. Romantiikka on nimittäin suurta taitoa vaativa laji, ja etenkin sen kytkeminen uskottavasti ja luontevasti osaksi tarinaa on haaste kokeneellekin kirjoittajalle.

Puhtaasti kielen varassa toimivia runollisia tunnelmapaloja oli myös mukana jonkin verran. Monet näistä teksteistä kuitenkin karsiutuivat, koska niistä usein puuttui kokonaan varsinainen juoni. Toisaalta mukaan mahtui myös useita napakoita, toiminnallisia tekstejä, joita olisi hyvin voinut luulla vanhemman kirjoittajan kynästä lähteneiksi.

Myös tyttöparien yliedustus päähenkilöinä laitettiin tänä vuonna esiraadissa merkille. Mukana oli monia tekstejä, joissa seikkaili kaksi tyttöä, mutta poikapareja ei ollut lainkaan. Tämä selittynee ainakin osin sillä, että myös valtaosa osanottajista oli nytkin tyttöjä.

Noviisissa kerrasta toiseen toistuva piirre on kirjoittajien tarve mainita tarinan päähenkilöiden hiusten sekä silmien väri. Tämä oli nytkin mukana, muttei ehkä aivan niin päällekäyvästi kuin muutamana aiempana vuonna. Sama pätee päähenkilöiden englanninkielisiin nimiin.

Tuomariston esille nostama kuolema-aihe oli esiraadinkin mielestä keskeisessä roolissa monessa tarinassa. Mukana oli jälleen paljon tekstejä, joissa päähenkilö heittää jalosti henkensä tarinan loppumetreillä. Tätä ei kuitenkaan voine nuorille kirjoittajille suunnatussa kisassa välttää.

Hämmentävää kyllä, tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, mutta kisan julistamisen aikaan vielä silkkaa scifiä ollut pandemia-aihe oli sekin oli edustettuna, ja mukana oli useampiakin epidemiakuvauksia. Ylipäätään koko sadossa näkyi tällä kertaa vahvana teemana ihmiskuntaa tai maapalloa uhkaava tuho.

Yllättävänkin yleinen juttutyyppi tänä vuonna oli unenomainen tarina, jonka päähenkilö on tavalla tai toisella kasvoton, persoonaton tai vailla menneisyyttä. Useampikin teksti alkoi päähenkilön heräämisellä unesta, joko niin, että hän ei muista nimeään tai taustaansa, tai ne vain jätetään mainitsematta.

Tämä on periaatteessa toimiva tarinankerronnallinen väline. Näin kirjoittaja välttyy kertomasta miksi ja miten päähenkilö oli tilanteeseen päätynyt, mistä on hyötyä lyhyessä tekstissä. Varjopuolena kuitenkin on, ettei lukija välttämättä saa otetta päähenkilöstä tai pysty välittämään tästä niin paljon kuin olisi tarpeen.

Toisaalta tätä kautta mukana oli huomattavasti joitakin aiempia vuosia vähemmän tekstejä, joissa kirjoittaja tai tarinan kaikkitietävä kertoja olisi luennoinut lukijalle kädestä pitäen maailmansa pelisääntöjä. Ahkerammin hyödynnettiin suositeltavaa "näytä, älä kerro" -tekniikkaa, vaikka sen käyttö ei aina toiminutkaan.

Tällä kertaa kisaan lähetettiin aiempaa enemmän lyhyitä, parin tai lyhimmillään vain puolen liuskan mittaisia tekstejä. Valitettavasti harvalla näistä oli kuitenkaan mahdollisuuksia jatkoon.

Jatkosta putosi myös muutamia teknisesti onnistuneita tekstejä, joissa tarina oli kuitenkin liian ennalta arvattava. On syytä muistaa, että novellin tehtävänä ei ole ainoastaan kertoa tarinaa, vaan myös onnistua yllättämään lukija tavalla tai toisella. Jotkin tekstit taas  yllättivät positiivisesti omaperäisellä ideallaan, mutteivät toimineet novelleina.

Tänä vuonna esiraati koki suureksi ongelmaksi nimenomaan tekstien lopetuksen. Noviisissa on tiukka pituusrajoitus, ja moni kirjoittaja oli ratkaissut ongelman lopettamalla tarinansa turhankin äkillisesti. Tällöin tekstistä tulee kuitenkin tynkä, ja lukijasta tuntuu kuin hän olisi lukenut vain tarinan alun.

Aloitus oli kirjoittajilla huomattavasti paremmin hallussa. Novan yleispalautteessa ohjeistetaan välttämään turhia alustuksia, ja tuntuu siltä että useampikin kirjoittaja oli seurannut tätä neuvoa. Moni teksti alkoi napakasti, ilman turhia prologeja, jotkut jopa suoraan keskeltä toimintaa.

Joitakin tekstejä puolestaan vaivasi sekavuus ja kerronnan hypähtelevyys. Tarinassa tulisi aina olla punainen lanka, jota lukijan on mahdollista seurata ja siten ymmärtää miten kohtauksesta toiseen siirrytään ja mikä merkitys mukana olevilla käänteillä tai yksityiskohdilla on lopputuloksen kannalta.

Esiraadin näkökulmasta varsinainen kärki olikin tälläkin kertaa Noviisissa kapea, jopa kapeampi kuin joinain aiempina vuosina. Mukana oli valitettavankin paljon tekstejä, jotka olivat selvästi yhdellä istumalla kirjoitettuja ja lähetettyjä, ja jotka olisivat hyötyneet edes yhdestä oikolukukerrasta.

Peruskielioppisääntöjen, välimerkkien käytön sekä järkevän kappalejaotuksen hallitseminen näytti tuottavan kirjoittajille yllättävänkin paljon vaikeuksia. Esiraati koki etenkin uuvuttavan pitkät kappaleet tai kappalejakojen tyystin puuttumisen isoksi ongelmaksi monen tekstin kohdalla.

Tekstejä oli tällä kertaa jotakuinkin saman verran kuin edellisessä Noviisissa, jolloin rikottiin aiempi ennätys tekstien määrässä. Tuolloin kirjoittajia jouduttiin neuvomaan sähköpostitse enemmän kuin pitkään aikaan. Tällä kertaa teknisiä kysymyksiä kuitenkin tuli kirjoittajilta tuskin lainkaan.

Lähetetyissä teksteissä näkyi jonkin verran haparointia tiedostotyyppien sekä muiden sääntökohtien noudattamisen kanssa. Yhtään tekstiä ei näistä syistä diskattu, mutta kisan toimitsijat muistuttavat jälleen, että sääntöjen huolellinen lukeminen ennen kisaan osallistumista kannattaa. Tämä on hyvä muistaa tulevissa kirjoituskilpailukoitoksissa.

Kuten aiempina vuosina, myös tällä kertaa palautteen anto on ulkoistettu Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien palautepalvelulle. Sijoittuneiden kirjoittajien on siis mahdollista pyytää novelleistaan arvio palautepalvelulta, jonka käyttö on normaalisti mahdollista vain kyseisen yhdistyksen jäsenille.

Noviisi 2019:n järjestivät Turun yliopiston tieteiskulttuuribinetti ry., Turun Science Fiction Seura ry. ja Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry. Järjestäjäseurat kiittävät kaikkia kisaan osaa ottaneita ja onnittelevat voittajia.

Noviisi 2019 tuomaristovaiheessa

Noviisin esiraati on saanut työnsä päätökseen ja finaalivaiheeseen päässeet tekstit ovat siirtyneet tuomariston luettavaksi. Tänäkin vuonna esiraati päätti laskea jatkoon kymmenen novellia, joiden kirjoittajat ovat saaneet tiedon asiasta sähköpostiinsa.

Noviisi 2019 esiraativaiheessa

Noviisi 2019:n deadline umpeutui 31.10. Kilpailuun lähetettiin tällä kertaa 67 tekstiä yhtä monelta kirjoittajalta. Mukana oli jälleen useamman kirjoittajan yhteistyönä tekemiä novelleja, ja kirjoittajia jotka osallistuivat useammalla kuin yhdellä tekstillä.

Edellisen Noviisin 62 tekstin ja 46 kirjoittajan ennätys rikkoutui näin komeasti, vaikka loppumetreille asti vaikuttikin siltä, että tämänvuotisesta kisasta tulee hiljaisempi. Tänä vuonna mukana oli myös aiempaa enemmän opettajien myötävaikutuksella kisaan lähetettyjä tekstejä.

Noviisi on perinteisesti ollut tyttöjen dominoima kisa, ja poikia osanottajissa on yleensä vain muutama, jos sitäkään. Tänä vuonna tuo muuttui, ja 67 osanottajasta 14 oli poikia. Osasyy tähän saattaa olla opettajien myötävaikutuksessa, mutta vaikuttaa siltä, että aiempaa useampi poika on löytänyt kisan myös omatoimisesti.

Kirjoittajien maantieteellinen jakauma sen sijaan oli tutun tasainen, ja kisaan lähetettiin tekstejä pohjoisinta Lappia myöten. Harvinaista kyllä, pääkaupunkiseutu on joinakin vuosina ollut liki aliedustuttuna, mutta tänä vuonna tekstejä tuli myös sieltä selvästi aiempaa enemmän.

Kisan esiraati aloittaa seuraavaksi työnsä, minkä jälkeen jatkoon pääsevät tekstit siirtyvät tuomaristolle. Osallistujille tiedotetaan tästä erikseen. Kisan tulokset julkistetaan alkuvuodesta 2020.

Noviisi 2019:n järjestäjät kiittävät kaikkia kilpailuun osaa ottaneita!